clickety click

Yksi kouluun liittymätön tavoite jonka asetin vaihtovuodelle on valokuvauksen tuominen osaksi arkea. Pimeä ja märkä melkein-talvi ei ole ulkokuvaukselle otollisin aika, mutta nyt minulle on auennut mahdollisuus ottaa kelvollisia kuvia myös sisätiloissa: studio. Liityin paikalliseen valokuvakerhoon, Linsluseniin, ja nyt pääsen halutessani ihan aikuisten oikeaan studioon kuvaamaan. Meille uusille jäsenille järjestettiin ihan koulutus, joten nyt osaan myös käyttää studion erityyppisiä salamoita ja varjostimia sekä koota ja purkaa soft boxin.

Paitsi jännää ja hienoutta, valokuvaus on osoittautunut todella sosiaaliseksi harrastukseksi. Moni vanhempi kogvetare (kognitiotieteen opiskelija) on aktiivinen Linslusenissa ja tullut juttelemaan kameroista kun on nähnyt minut turistikuvaamassa kampuksella. Lisäksi Linslusenin jäsenistä moni muukin on vaihtari, joten tapahtumissa iso osa keskusteluista käydään englanniksi. Kielellä, jota osaan ja ymmärrän hyvin. Hurraa! Hurraa! Olen ainoa ei-ruotsalainen sekä koulutusohjelmassa että käytävässä ja molemmissa kaikki ovat tottuneet puhumaan minulle ruotsia, joten keskustelut ovat varsin lyhyitä ja informatiivisia vaikka olenkin uskaltautunut jo pois turvallisesta yksisanaisten vastausten maailmasta. Ja mikä vielä ihanampaa, Linslusenilla on käytössään myös pimiö, jonka käyttöön edellämainitut kogvetare lupasivat minut vihkiä ja tulla seuraksi vaikken olekaan käynyt täällä näiden virallista pimiökurssia. Nyt tarvitsen enää filmikameran, sellaisen ihanan vanhanaikaisen jossa on automaagista korkeintaan valotusmittari.