Joukossamme on soluttautujia! Täällä tämä klassinen jäynäysmuoto on viety täällä askelen pidemmälle kuin mitä olen Otaniemessä nähnyt. Ihan parhautta!
Täällä vuosi alkaa aina nimenhuudolla (upprop), johon soluttautujat saapuivat myös kuin parhaatkin fuksit. Ilmeisesti osaston kanssa oli aiemmin sovittu jo, että heidän tekaistut nimensä ovat myös listassa, sillä heidänkin nimensä huudettiin. Fuksiryhmiin jako oli tapahtunut jo etukäteen ja heidät kaikki oli jaettu eri ryhmiin. Kaikki, joiden tähän asti tiedän paljastuneen, olivat hieman erikoisia tapauksia. Oli ensimmäinen paljastunut, musiikki-intoilija Jan-Brynolf, joka kantoi äänirautaa jatkuvasti mukanaan ja vastasi usein laululla. Pukeutui aina pukuun ja kravattiin.
Eric kurlaa kappaletta Sommartiden.
Oli omassa ryhmässäni ollut vampyyrinörtti Eric, joka oli korvauttanut kulmahampaansa hieman pidemmillä vastaavilla, pukeutui mustaan ja punaiseen ja käytti mustaa sateenvarjoa aina joutuessaan aurinkoon. Ja oli hippijätkä, jonka nimeä en muista, joka pukeutui pitkiin hippimekkoihin ja pääpantaan.
Ainoa kuva jonka löysin hippijätkästä
Kahden jälkimmäisen paljastumisen aikaan olin IKEAssa käymässä, mutta Jan-Brynolf ainakin lähti komeasti.
Kuvassa Jan-Brynolf hetkiä ennen paljastumistaan.
Erään iltapäivän aktiviteettien jälkeen meidät vietiin auditorioon syömään sponssiruokaa (jee!) ja siellä oleillessamme paikalle ilmaantui muukalainen, joka syytti Jan-Brynolfia petturuudesta ja heilutteli uhkaavasti haalareita tämän nenän edessä. Pienen oopperahenkisen kohtauksen jälkeen Jan-Brynolf lähti pois auditoriosta...
..ja palasi hetken päästä omissa vaatteissaan, parta ajettuna ja uusissa silmälaseissa vuolaiden anteeksipyntöjen kera. Tahtoo toteuttamaan samanlaista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti