a few of my favorites

Niin siinä aina käy, en jaksa pidemmän päälle kirjoittaa ylös asioita, jotka haluaisin muistaa. Ei tämä erityisesti haittaa, nykyään suuntaan ylimääräisen aikani kanssa useammin ulos, liikkumaan tai hyvän kirjan ja teekupillisen ääreen. Paljon parempia vaihtoehtoja, kuin ainainen tietokoneen ääressä nyhjääminen. Olen viimeisen viikon, parin aikana kuitenkin tehnyt tietoisesti töitä sen eteen, että tallennan parhaita asioita täältä. Ajattelin jakaa muutaman parhaimmista myös virtuaalisen maailman kanssa. Lisää toivottavasti tulossa vielä ennen kotiinpaluuta.

pääkirjasto, ihanimmat tuolit ikinä ja loistava luonnonvalo ikkunoiden äärellä.

lähialueiden paras paikka nauttia aurinkoisesta päivästä

kvit

Puhtoinen lähiöni

Länsirintamalla kaikki hyvin STOP Ystävänpäivänä aurinkoista STOP Kesätyönhaku imee kaiken kirjoitusinnon STOP Love, Juulia

a year in pictures

Nyt on loma ohi ja paluu oikeaan elämään alkaa. Palasin perjantaina Linköpingiin ja muutin heti lauantaina uuteen asuntooni - jaettu 5h + keittiö, lisäksi kaksi kylpyhuonetta ja yksi vessa. Jakamassa neljä henkeä, saksalainen Marcus, tsekkiläinen Jitka, minä. Neljäs ei ole vielä varmistunut, piti olla ranskalainen poika mutta hän ei ole kuulemma vastannut mitään, joten plan B:tä pohditaan. Mitään ei ole vielä ehtinyt tapahtua, joten palataan vielä viime vuoden tunnelmiin, tässä tulee ennen julkaisemattomia kuvia vuodelta 2009, kaksi per kuukausi. Näyttää jopa siltä, että jonkinlaista kehitystä on tapahtunut.

Asiat:

tammikuu

helmikuu

maaliskuu

huhtikuu

toukokuu

kesäkuu

heinäkuu

elokuu

syyskuu

lokakuu

marraskuu

joulukuu

Persoonat (jos et halua että kuvasi on tässä, niin kerro. keksin tilalle jotain muuta.):

tammikuu

helmikuu

maaliskuu

huhtikuu

toukokuu

kesäkuu

heinäkuu

elokuu

syyskuu

lokakuu

marraskuu

joulukuu

edit: huomasin laittaneeni epähuomiossa jo julkaistun kuvan. korjattu.

Perun rumat sanani.

Tähän asti olen kertonut kaikille, jotka vain jaksavat kuunnella, kuinka ruotsalaiset eivät oikein osaa juhlia. Joko jäykistellään ja nihkeillään tai sitten ollaan aivan överit, kaksi asentoa joista kumpikaan ei oikein sovi minulle. Otan sanani takaisin. Olen näemmä vain ollut väärissä paikoissa tai väärässä seurassa. Case in point: Overallsinvigningen. Saimme viime viikon alussa hienot, uutuuttaan narskuvat ja putipuhtaat haalarimme. Pitihän ne saada heti käyttöön!

Tapoihin kuuluu, että opiskelijahaalareissa näkyy elämisen jäljet. Tapahtumaa tarvittiin. Vanhemmat opiskelijat polkaisivat pystyyn haalarien vihkimistilaisuuden yhdessä psykologian, tietotekniikan, systemvetenskap (jotain tietotekniikkaan viittaavaa) ja joidenkin muidenkin alojen opiskelijoiden kanssa. Niinpä viikko sitten perjantai-iltana kokoonnuimme sankoin joukoin ja aloitimme vaelluksemme kohti Tuntematonta. Koska ylioppilaskunnalla ei edelleenkään ole erityisiä tiloja tapahtumien järjestämiseen paikkana oli eri pisteitä ympäri kampusta ja sen ulkopuolella. Kaikki ulkona, iloisessa pienessä tihkusateessa, ja rastiradan tärkein tehtävä oli saada haalareihin elämisen jälkiä. Parhaiten tavoitteessa taisi onnistua mäkeä alas kieriminen pareittain (huisia! hauskaa! pulkkamäki jää toiseksi tälle lapsekkaalle huvitukselle) ja kottikärrykävelyviesti. Pääsin kokemaan myöskin toistaiseksi limaisimman ja epähygieenisimmän rastin tällä reissulla: viesti, jossa ensin juostaan vesikipon luo, kastetaan kasvot siihen ja tämän jälkeen etsitään sokeripaloja vehnäjauhosaavista käyttämättä käsiä. Tajusin jälkikäteen että kaikki muut tytöt vain vähän hipaisivat nenänpäällä vettä ja puhaltelivat jauhoja. Pois moinen minusta.

Haalarikin tykkäsi. Rastilta toiselle siirtymisen aikana oli hyvää aikaa keskustella kaikesta mahdollisesta ja ilokseni totesin kielitaitoni kestävän jo varsin syvällisetkin pohdinnat. Tutustuin myös mukaviin psykologeihin ja tietoteekkareihin ennestään tuttujen kognitiotieteilijöiden lisäksi. Kaiken kaikkiaan siis onnistunut ilta. Mudan ja jauhojen lisäksi haalaria pääsi koristamaan Frankensteinin hirviön (ks haalarin selkä) veri, kun juhlallisesti perille päästyämme vannoimme ettemme koskaan pese haalareitamme ja tämän merkiksi saimme elegantit viirut the body shopin kasvonaamiota "liian siisteihin" kohtiin haalareissa. Ja mikä tärkeintä: kaikilla oli hauskaa. Kaikki olivat fiksusti. Kaikkia lapsetti. Kyllä ruotsalaisetkin osaa.

Lopuksi vielä pientä kyselynpoikasta. Mikä on kotikatsomoiden valistunut arvaus seuraavaan: Milloin yleisesti ottaen paikalliset siirtävät polkupyörän odottamaan kevättä?

a) Kun tiet jäätyvät ja mutkat voi ajaa vain madellen

b) Kun aamuisin pitää raapia satula kuuran alta esiin

c) Kun vaihteet jäätyvät

d) Kun lukko jäätyy

e) Kaikki yllämainittu

f) Joku muu, mikä?

g) Eivät koskaan

Happiness is..

En ole koskaan ollut marraskuuihminen. Huomaan heti kun valoa ei enää tule ja väsyn helpommin. Stressaannun. Tai näin on ollut viimeiset viitisen vuotta, mutta nyt on toisin. Stressistä ei ole jälkeäkään ja vaikka en jaksakaan tehdä niin paljon kuin kesällä, se ei haittaa sillä täällä ei ole ylettömästi tehtävää.

Nukun häpeilemättä 10-12 tuntia päivässä ja koulun lisäksi teen vain sellaisia asioita joita haluan. Luen paljon (kaupunginkirjastossa on hyvät valikoimat myös suomen- ja englanninkielistä kirjallisuutta) ja kyhjötän kirkasvalolampun vieressä teemukin kanssa. Seuraan ksiljoonaa blogia ja teen käsitöitä. Käyn joogassa ja pyöräilen ympäriinsä kameran kanssa. Olen myös käynyt Suomessa muutaman kerran syksyn mittaan koska koulua on välillä vain muutama tunti viikossa ja on ollut mahdollisuus. Tapahtumia on myös ollut laidasta laitaan, isi meni naimisiin ja yksi ylioppilaskunta päätettiin ja sensellaista. Välillä käy niin hienosti, että matka takaisin onnistuu tutussa seurassa.

Kuva laivalta. Ja vaikken olekaan aktiivisesti Suomessa omien ihmisteni luona, aina välillä Suomi tulee pienissä paloissa luokseni.

Kuvasta ei ihan selkeästi näy, mutta punaisen takin alla on oikeastaan kaksi ihmistä vaikkakin niistä pienempi ei vielä oikein kommunikoinut ulkomaailman kanssa muuten kuin leikkimällä maanjäristystä. Silloin pääsen leikkimään turistia ja saan hyvän syyn kutsua myös paikallisia ihmisiä istumaan iltaa.

Tahtoisin antaa pienen palasen tästä rentoudesta ja rauhallisuudesta niille, joiden tenttiviikko ja työt kaatuvat parhaillaan päälle. Ehkä onnistunkin huomenna, kun menen Tukholmaan tapaamaan laivalastillista tuttuja, kavereita, ystäviä ja uusia ihmisiä joista olen kuullut paljon juttuja. Homman nimi on pHuksicruise.

clickety click

Yksi kouluun liittymätön tavoite jonka asetin vaihtovuodelle on valokuvauksen tuominen osaksi arkea. Pimeä ja märkä melkein-talvi ei ole ulkokuvaukselle otollisin aika, mutta nyt minulle on auennut mahdollisuus ottaa kelvollisia kuvia myös sisätiloissa: studio. Liityin paikalliseen valokuvakerhoon, Linsluseniin, ja nyt pääsen halutessani ihan aikuisten oikeaan studioon kuvaamaan. Meille uusille jäsenille järjestettiin ihan koulutus, joten nyt osaan myös käyttää studion erityyppisiä salamoita ja varjostimia sekä koota ja purkaa soft boxin.

Paitsi jännää ja hienoutta, valokuvaus on osoittautunut todella sosiaaliseksi harrastukseksi. Moni vanhempi kogvetare (kognitiotieteen opiskelija) on aktiivinen Linslusenissa ja tullut juttelemaan kameroista kun on nähnyt minut turistikuvaamassa kampuksella. Lisäksi Linslusenin jäsenistä moni muukin on vaihtari, joten tapahtumissa iso osa keskusteluista käydään englanniksi. Kielellä, jota osaan ja ymmärrän hyvin. Hurraa! Hurraa! Olen ainoa ei-ruotsalainen sekä koulutusohjelmassa että käytävässä ja molemmissa kaikki ovat tottuneet puhumaan minulle ruotsia, joten keskustelut ovat varsin lyhyitä ja informatiivisia vaikka olenkin uskaltautunut jo pois turvallisesta yksisanaisten vastausten maailmasta. Ja mikä vielä ihanampaa, Linslusenilla on käytössään myös pimiö, jonka käyttöön edellämainitut kogvetare lupasivat minut vihkiä ja tulla seuraksi vaikken olekaan käynyt täällä näiden virallista pimiökurssia. Nyt tarvitsen enää filmikameran, sellaisen ihanan vanhanaikaisen jossa on automaagista korkeintaan valotusmittari.

Syksy !

Syksy on saapunut Ruotsiin! Kuvat Fagerstasta ja lähialueilta, mutta Linköping ei ole paljoa jäljessä.

Syystansseja en tosin ole täältä etelämmästä löytänyt.